"If we could live happy and healthy lives without harming others.. why wouldn't we ?" -Edgar's Mission-

tiistai 9. kesäkuuta 2015

#valitserakkaus













Kohtasin maailman ihanimman nuoren lehmän
viime sunnuntaina Särkänniemen Koiramäessä.
Ei sillä nimeä ollut, numerolappu korvassa vain.
Lapussa oli numero 4480.

Mun oli pakko jäädä siihen aidan taakse.
Aloin puhua sille "ansaa", eli samalla tavalla,
kuin puhun mun kissalleni Ansalle.
Kun puhun kotona "ansaa", Ansa tulee välittömästi luokseni,
se tietää saavansa silitystä, hellyyttää, haleja, syliä.






















4480 kuuli mun puhuvan ja tuli mun luokse.
Ensin se työnsi ihanan ison turpansa mun käsiä vasten
ja sitten se alkoi nuolla mun kättä.
Sen kieli oli järkyttävän karkea ja voimakas,
se kiertyi lähes mun käteni ympärille.
Välillä mun käsi joutui sen suuhun sisälle,
suu oli täysi vastakohta karhealle kielelle,
suu oli maailman pehmein ja lämpöisin.













Me oltiin siinä pitkään, silitin sen poskia ja päätä,
mutta enimmäkseen annoin sen nuolla mun käsiä.
Vuorotellen, sillä käsiini alkoi jo sattua kielen karheus.
En kuitenkaan raaskinut ottaa käsiäni pois,
sillä musta tuntui, että se halusi kovasti pitää mua hyvänä.
Niinkuin mäkin sitä, puhuin hiljaisella äänellä, silitin ja olin sen luona.












Siinä kävi muita ihmisiä, jotkut ihastelivat,
katsoivat, jotkut naureskelivat.
Vaikka 4480 katsoikin välillä muita ihmisia,
meillä oli koko ajan yhteys. Me olimme yhdessä.
Mun olisi tehnyt mieli sanoa katsomaan tulleille lapsille, että
älkää syökö jauhelihaa enää koskaan, se on tehty tällaisesta eläimestä.
Mun olisi tehnyt mieli sanoa isälle,
joka kertoi lapselleen että maito tulee tuollaisesta,
että kukaan ei tarvitse lehmän maitoa, paitsi sen oma vasikka.
Lehmän maidolle on olemassa paljon parempia vaihtoehtoja,
sellaisia, mitkä antavat 4480lle ja muille samankaltaisilleen elämän,
minkä ne olisivat oikeutettuja saamaan.






















4480n aidassa luki NAUTA. Ei muuta nimeä.
Uskon sen tarkoittavan sitä, että
kun 4480 on kesänsä Koiramäessä viettänyt,
se lähtee joko lihankasvatustilalle tai sitten teurastamoon.
Kuinka surullista, epäoikeudenmukaista ja kamalaa.
Ja vain siksi, että ihmiset haluavat syödä lihaa ja juoda maitoa.
Sen viimeinen kesä on elämistä pienessä aitauksessa hiekkamaalla,
ihmisten katsellessa, huudellessa ja kohdellessa sitä
niinkuin mitä tahansa numeroitua esinettä tai tuotetta kohdellaan.












Harvempi varmasti pysähtyy sitä katsomaan,
sille juttelemaan tai sitä hyvänä pitämään.
Muhun sunnuntain kohtaaminen teki lähtemättömän vaikutuksen.
4480 sai ikuisen paikan mun sydämessä.
Mä en voi tehdä sen hyväksi muuta kuin käydä sitä katsomassa
ja pitää sitä hyvänä ja antaa sen pitää mua hyvänä.
Olen kiitollinen siitä että voin katsoa sitä silmiin
ja kertoa välittäväni siitä, rakastavani sitä.
Voin sanoa sille että olen vegaani ja tunnen myötätuntoa,
rakkautta ja samalla kauheaa surua sen puolesta.
En enää ikinä näe sitä tämän kesän jälkeen.












Kävin vielä ennen huvipuistosta lähtöä
katsomassa sitä.
Se tuli taas mun luokse kun kuuli mun äänen.
Se nuoli mua pitkään ja mä puhuin sille.
Sitten se kääntyi ja käveli vähän matkan päähän.






















Se kävi makuulle selkä aitaan päin.
Ihan kuin se olisi tiennyt, että mun piti lähteä.
Ajattelinkin lähteä pois, mutta halusin sittenkin jäädä vielä hetkeksi.
Aloin puhua sille vielä uudestaan ja kun se kuuli mun äänen,
se käänsi päänsä ja katsoi mua.
Juttelin sille hetken aikaa ja sanoin sitten hei.
Ja lupasin tulla uudestaan sitä katsomaan.











Rakkaus.

1 kommentti:

  1. Hei Maarit!

    Olit käynyt Koiramäessä tapaamassa Iiris-kyyttöämme. Kuten useimmilla muillakin eläimillä Koiramäessä, aitauksessa lukee eläinlajin nimi, vaikka toki suurilla persoonallisuuksillamme on Koiramäessä myös omat nimet. Iiris on hellyttävä ja hellyydenkipeä kyyttömme, suorastaan eläintarhanhoitajamme Teijan lempilapsi. Iiris tunnistaa nimensä ja on viettänyt Särkänniemessä jo viisi kesää. Talvet se asustaa Salossa isolla kyyttökarjatilalla. Iiris on myös poikinut kolmesti, viimeksi kesällä 2013. Kielo-vasikka oli Iiriksen seurana Särkänniemessä vielä viime kesänä. Nyt Iiris odottaa jälleen vasikkaa, joka syntynee kesän aikana.

    Iiris on muuten itse syntynyt metsässä; sen emo oli karannut ennen poikimista metsään ja vasikoinut siellä. Iiris eli metsässä emonsa kanssa pitkän aikaa kahdestaan ennen kuin ne saatiin kiinni syksyn tullen.

    Iiriksen korvamerkki on EU:n määräämä pakollinen eläimen tunnistemerkintä. Iiriksemme ei missään nimessä päädy teuraaksi. Olet siis tervetullut Koiramäkeen katsomaan Iiristä myös ensi kesänä! :)

    VastaaPoista